12/06/2026
Näihin aikoihin 50 vuotta sitten käynnistyi meikäläisen ura motoristina. Tarkka päivämäärä ei ole tiedossa, m***a ensimmäiset päivät Kawasakin sarvissa ovat kyllä jättäneet pysyvän muiston.
Perheemme asui tuolloin 70-luvulla Tampereella Kaukajärven lähiössä yhdeksänkerroksisessa vuokaratalossa. Tarkempi osoite Muinaishaudankatu 3.
Eräänä kesäisenä päivänä talomme parkkipaikalle sitten ilmestyi tuommoinen erittäin hieno 90 cc Kawasakin minienduro. Mallimerkintä MC1B ja värityksen perusteella kyseessä lienee ollut vm. 1975. Vaikka Kawa oli mitoiltaan normikokoista mopoa pienempi se oli kuitenkin kevytmoottoripyörä ja tehoksi ilmoitettiin huimat 6,6 hv.
Aivan yllätyksenä Kawan ilmestyminen pihaan ei minulle tullut sillä läpi talven isä oli lämmitellyt minua MP-harrastuksen aloittamiseksi ja kävimme myös usein kuolaamassa Pyynikin Autovarusteen ikkunassa moista laitetta. Oli se vaan hieno! Meidän Kawamme ostettiin kuitenkin käytettynä Puromotorista. Myöhemmin isä kertoi minulle, että Kawan papereissa oli jotain häikkää eikä sitä saanut rekisteröityä. Tämä seikka lienee vaikuttanut myös pyörän hintaan.
Ensimmäinen ”ajo” tapahtui sitten vielä samana päivänä Juvankadun ja Vilusen sorakuopan välisellä joutomaalla. Nykyään niillä main sijaitsee Spiral-halli. En ollut aiemmin ajanut millään motorisoidulla kaksipyöräisellä ja ensiveto tapahtuikin siten, että isä käytti hallintalaitteita ja minä istuin hänen edessään tangosta kiinni pitäen. Mieleeni on jäänyt se, että lähestulkoon kaikki kaverini kotitalostamme tulivat seuraamaan tätä sessiota. Kyllä jännitti. Muistan myös kuulleeni sen, että eräs kaverini oli selän takana naureskellut ja vähätellyt tätä vetoa kun en ajanut itse. Kateellisena lapset voivat olla aika julmia...
No seuraavana päivänä siirryttiin siten Vilusen sorakuopalle ja silloin isä pisti minut ajamaan itse. Tämä veto tapahtui sorakuopan siinä osassa joka sijaitsi Kaukajärven lämpokeskuksen takana. Kyseinen monttu on täytetty vuosikymmeniä sitten ja nykyisin hoodeilla sijaitsee ostoskeskus ja Tammipuisto.
Tämän jälkeen siirryttiinkin sitten pysyvästi Juvankadun toiselle puolelle Vilusen isompaan monttuun, josta muodostuikin meikäläisen ”kotirata” yli kymmeneksi vuodeksi. Harrastamista helpottti Vilusella myös se, että isä työskenteli tuohon aikaan Kaupungin Kivivarastolla samassa montussa ja onnistui saamaan esimieheltään luvan käyttää pientä kylmävarastoa Kawan säilytyspaikkana.
Myös tämä monttu täytettiin vuosikymmenien saatossa ja nykyään sen yli kulkee mm. 9- tie ja montun reuna-aluilla sijaitsee mm. Iso-Vilusen skeittipuisto
Siitä se sitten lähti ajohommien opettelu Vilusella 10-vuotiaana. Myös 8 v pikkuveljeni alkoi ajohommia opettelemaan, m***a ensimmäisenä kesänä isä ei häntä päästänyt yksin sarviin. Muistaakseni emme ensimmäisenä kesänä ajaneet missään muualla kuin Vilusella eikä meillä ollut kuljetuskalustoakaan Kawasakin kuskaamiseksi.
Tuona kesänä tutustuimme myös naapuritalossa asuneeseen Kokon perheeseen jonka molemmat pojat treenasivat myös Vilusella. Vanhempi veljeksistä, Aki, oli jo kilpaillut minicrossissa Matti-isän rakentamalla Soliferilla. Tämä Solikka oli sitten siirtynyt veljeksistä nuoremman, Vesan, ajettavaksi. Akilla oli tuolloin pyöränä 125 cc Kawasaki F6, josta Matti rakensi kaudeksi -77 maaratapyörän. M***a se on toinen tarina...
Oheiset kuvat lienee otettu kolmesta ero ajosessiosta päätellen mm. erilaisista ajovarusteista.
